Viime aikoina olen huomannut toistuvasti jääväni juttelemaan ihmisten kanssa milloin missäkin. Sisäpihalla, harrastuksissa, ruokakaupassa. Päivään mahtuu useita yllättäviä ja mukavia kohtaamisia sekä tuttujen että tuntemattomien kanssa. Kohtaamiset tuovat hyvän mielen pitkäksi aikaa.
Yhtenä päivänä olin matkalla pankkiin. Hyppäsin bussiin kotini nurkilta ja istuin vanhemman rouvan viereen. Aloimme jutella niitä näitä ja selvisi että meillä on sama määränpää. Rouva kehui kyseisen bussilinjan olevan erittäin kätevä, koska sen pysäkki on suoraan pankkikonttorin ovien edessä. Näin olikin ja yhdessä menimme sisään jatkaen juttelua. Ajallisesti pitkä jonotus tuntui menevän hujauksessa ja kun lopulta pääsimme molemmat asioimaan, toivotimme hyvät päivänjatkot. Huomaamattani olin viettänyt aamupäivästä ison osan täysin tuntemattoman ihmisen kanssa ja se tuntui mukavalta. Muutaman viikon kuluttua rouva tuli vastaan kadulla ja tervehdimme toisiamme.
Uusien ihmisten tapaaminen voi kiireisessä arjessa tuntua välillä hankalalta. Mutta ehkä aina ei tarvitsekaan yrittää osallistua ja harrastaa, vaan riittää kun avaa silmänsä ja mielensä muille. Uuden tutun voi tavata vaikka ruuhkabussissa tai pitkässä ja puuduttavassa kassajonossa. Tänään aamulla kauppaan mennessäni vanhempi herra karvalakki päässään pyöräili ohitseni ja huikkasi tien olevan todella liukas. Huomautus tuli tarpeeseen ja en liukastunut. Hyvä aloitus päivälle!
Eveliina
Kirjeitä Paavalista 